10.4.2017

Paikka sydämessä: Kaneli

Järveksi ajattelen uima-altaan
sinut pojaksi vuoden takaa
jos suljen silmäni
on tässä ihan hyvä makaa




Risteytysruuna Kaneli oli pienelle 8-vuotiaalle tytölle ilkikurisine silmineen ja lehmänkirjavine karvoineen varsinainen sydämensulattaja. Kaneli oli tallin pienin ja mielestäni myös söpöin poni ja taisi niin muutama muukin ajatella. Vuoden ajan kävin tunneilla ja aina mahdollisuuksien mukaan toivoin Kanelia tunnille, kunnes tuli ikä yhdeksän täyteen ja äitin ja tallinpitäjän erikoisluvalla sain alkaa myös hoitaman Kanelia.
Olin jonkin aikaa kakkoshoitaja, kunnes lopulta sain Kanelin yksin hoidettavakseni. Hienointa oli, kun ennen talliremonttia Kaneli asui yksäripuolella ja sain sinne astella uuden hoitopakkini (oikeasti se oli työkalupakki) kanssa, joka maanantai ja torstai.

Luonteeltaan Kaneli oli aika perus poni. Vähän testaili ja välillä saattoi jotain näykkiä/hamuta. Karsinassa aika välinpitämätön, paitsi että kenkää saattoi tulla jos ei varovainen ollut. Ratsastaessa oikea pukkikone ja julli. Liikkunut ei sitten millään ja jos liikkui niin silloinkin hitaasti. Joskus teki maneesissa lähtöjä mutta harvemmin, kun ikääkin tuli lisää. Kanelin kanssa pääsin hyppäämään ensimmäiset "maastoesteeni", eli pari tukkia ja muutama kiinteä este nurmikentällä/laitumella. Tämäkin kerta päättyi siihen, että lopulta olin yhtä estettä vasten pää alaspäin kun olin tullut selästä alas. Eräs maastolenkki joka mentiin alkukäynneillä (joku 1km mittainen) tipuin ainakin 10 kertaa. Aina kun kaverini Anna katsoi taakseen, joko minä olin Kanelin kanssa puskassa, Kaneli ilman minua puskassa tai minä ilman Kanelia puskassa :D. Herraponin kanssa on tullut myös kaaduttua.
Talli, jossa Kaneli asui, järjesti aina lomilla vuokrauksia ja vuokrasin aina Kanelia, vaikka aloin olemaan jo hieman pitkä. Viimeisen ratsastustunnin Sata-Hämeellä sain mennä Kanelilla. Vaikka tämä tunti ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, oli se hyvä tapa hyvästellä talli ja Kaneli myös samalla.


Opin Kanelilta valtavan paljon. Tasapainoni kehittyi noiden 2-3 vuoden aikana niin paljon, että sitä kehitystä ilman en varmaan olisi edes ehjin nahoin selvinnyt monista myöhemmistä pukituksista isommilta hevosilta ja poneilta. Kaneli opetti myös kärsivällisyyttä tälläiselle vielä silloin pienelle ja ymmärtämättömälle tytyölle.
Kiitos Kaneli  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistathan jättää asiattomuuden omaan tietoosi!