27.4.2017

Kamikaze-kuskit Teivossa

Moikka,
Oltiin viime sunnuntaina Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa Leenulla radalla. Tarkoitus oli vain tunnustella, miten Leenu toimii radalla, kun hän ei ole moneen aikaan siellä ollut. 


Treffit oli sovittu Teivon alakatoksille klo 12 ja sinne kymmenen yli saavuinkin. Leenu oli jo melkein valjaissa, kun mukana oli tallilta monta ihmistä sekä yksi suomenhevonen myös. Leenulle oli hommattu sekki ja lainaan saatu ihan oikea potkuremmi, joka oli hieman pitkä mutta parempi se kuin ei mitään. 




Lähdettiin radalle pienen miettimisen jälkeen, että kuka sinne nyt sitten Lemppaa ajamaan lähtee. Ensin Pauliinan piti mennä yksin, mutta koska Pauliina ei aikaisemmin ollut ajanut radalla, olisi turvallisempaa Leenun tuntien, että myöskin minä lähtisin mukaan. 
Ajettiin ensin kerran käynnissä radan ympäri ulkoratoja pitkin ja sen jälkeen otettiin etusuoralla vähän hölkkää. Kolmannen kierroksen alkupuolella Leenulta lähti toinen korvapallo irti ja se Hänen Korkeuttaan hieman säikäytti, minkä johdosta saatiin makua taas näistä äkkikäännöksistä. Tämän jälkeen Pauliina luovutti ohjakset vähäksi aikaa minulle. Otettiin sitten pari reippaampaa pätkää ja nämä menivät oikein mallikkaasti.
Leenulla oli vähän kiimaa, hirveästi hirnuili ja häntä heilui, mutta silti toimi ihan normaalisti. Leenu ei pelännyt traktoria ja nopeammatkin hevoset menivät ohitse ilman sen suurempaa katastrofia. Tämä oli helpotus ja nosti osakkeita sen suhteen, että Leenusta voisi vielä jotain tullakin. 



Loppu ajo meni kivasti, myös Pauliinan ajamana ja Erkin (se mukana ollut suomenhevonen siis) tullessa rinnalle päästiin vetämään hyvä hiitinpätkä. Leenu ei myöskään kertaakaan ajon aikana punkenut talliportille kaarteessa tai yrittänyt hyppiä pystyyn siinä kohtaa, mitä Leenu kotona tekee aina välillä. Tätä voisi siis kutsua jonkinlaiseksi työvoitoksi senkin asian suhteen. 



Leenu pestiin ajon jälkeen ihan kunnolla saippuan kanssa, kun se on viimeksi pesty saapuessaan Pauliinalle noin vuosi sitten. Leenu välillä vähän nosteli takajalkaa siihen malliin, että olisi potkaissut, mutta ei onneksi sitä tehnyt. Viime kerralla Leenu oli kuuleman mukaan hyppinyt useamman kerran pystyyn, onneksemme kuitenkin ei hypännyt kertaakaan. 

Päivä oli siis kaikin puolin oikein onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli kaikille. Leenu ehkä yllätti hieman positiivisesti järkevyydellään ja terhakkuudellaan, taisi tulla vanhat muistot radalta mieleen ja sen mukana käytöskin parantui. 

-Sara


10.4.2017

Paikka sydämessä: Kaneli

Järveksi ajattelen uima-altaan
sinut pojaksi vuoden takaa
jos suljen silmäni
on tässä ihan hyvä makaa




Risteytysruuna Kaneli oli pienelle 8-vuotiaalle tytölle ilkikurisine silmineen ja lehmänkirjavine karvoineen varsinainen sydämensulattaja. Kaneli oli tallin pienin ja mielestäni myös söpöin poni ja taisi niin muutama muukin ajatella. Vuoden ajan kävin tunneilla ja aina mahdollisuuksien mukaan toivoin Kanelia tunnille, kunnes tuli ikä yhdeksän täyteen ja äitin ja tallinpitäjän erikoisluvalla sain alkaa myös hoitaman Kanelia.
Olin jonkin aikaa kakkoshoitaja, kunnes lopulta sain Kanelin yksin hoidettavakseni. Hienointa oli, kun ennen talliremonttia Kaneli asui yksäripuolella ja sain sinne astella uuden hoitopakkini (oikeasti se oli työkalupakki) kanssa, joka maanantai ja torstai.

Luonteeltaan Kaneli oli aika perus poni. Vähän testaili ja välillä saattoi jotain näykkiä/hamuta. Karsinassa aika välinpitämätön, paitsi että kenkää saattoi tulla jos ei varovainen ollut. Ratsastaessa oikea pukkikone ja julli. Liikkunut ei sitten millään ja jos liikkui niin silloinkin hitaasti. Joskus teki maneesissa lähtöjä mutta harvemmin, kun ikääkin tuli lisää. Kanelin kanssa pääsin hyppäämään ensimmäiset "maastoesteeni", eli pari tukkia ja muutama kiinteä este nurmikentällä/laitumella. Tämäkin kerta päättyi siihen, että lopulta olin yhtä estettä vasten pää alaspäin kun olin tullut selästä alas. Eräs maastolenkki joka mentiin alkukäynneillä (joku 1km mittainen) tipuin ainakin 10 kertaa. Aina kun kaverini Anna katsoi taakseen, joko minä olin Kanelin kanssa puskassa, Kaneli ilman minua puskassa tai minä ilman Kanelia puskassa :D. Herraponin kanssa on tullut myös kaaduttua.
Talli, jossa Kaneli asui, järjesti aina lomilla vuokrauksia ja vuokrasin aina Kanelia, vaikka aloin olemaan jo hieman pitkä. Viimeisen ratsastustunnin Sata-Hämeellä sain mennä Kanelilla. Vaikka tämä tunti ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, oli se hyvä tapa hyvästellä talli ja Kaneli myös samalla.


Opin Kanelilta valtavan paljon. Tasapainoni kehittyi noiden 2-3 vuoden aikana niin paljon, että sitä kehitystä ilman en varmaan olisi edes ehjin nahoin selvinnyt monista myöhemmistä pukituksista isommilta hevosilta ja poneilta. Kaneli opetti myös kärsivällisyyttä tälläiselle vielä silloin pienelle ja ymmärtämättömälle tytyölle.
Kiitos Kaneli  

9.4.2017

Hevosesittely pt. 2

Heippa! Tässä tulisi nyt sitten hevosesittelyn toinen osa.



Quattro Tilly a.k.a Unto
i. The Best Madrik
e. Helene Tilly
ei. Starchip Entrprise
Unto on nyt 4v lämminverinen ravuri ja Paschan pikkuveli. Asuu myös Häijäässä Kinnusella. Toisin kuin Pascha, Unto on vielä ainakin orinroikale. Unto on vähän ehkä järkevämpi kuin veljensä ja ei yhtä laukkaherkkä. Pientä napsijan vikaa tuossa ehkä on, muuten omien kokemuksien perusteella kiltti. Unto tuli meille 2015 loppuvuodesta Ruotsista.
Statistiikka 7 3-2-0