15.7.2017

Haastattelussa Olli Koivunen

Olin Teivossa raveissa eilen (14.7), kun oli Martti Keskisen ajajamestaruus ja finaalissa juoksi Jarin Beauty Pace ja se sai ohjastajakseen Jukka Torvisen. Samalla käytävällä kuin Jari olivat Irrit, joiden hevosta ajoi Olli Koivunen, jota olin siis haastattelemassa. 

(c) Minä, joskus viime kesänä Vermossa

Pysäytin Ollin Teivonlinnan pihalla ja kysyin olisiko hänellä hetki aikaa ja kerroin asiani. Hänellä oli aikaa, joten pidemmittä puheitta siirryin asiaan. Ensiksi kysyin nämä perus kliseiset kysymykset, eli kuka olet ja mistä tulet, joihin sain vastaukseksi "Olli Koivunen Suomen Turuust". Minulla oli valmiina paljonkin kysymyksiä, ihan järkeviäkin, mutta minua jännitti paljon ja introverttinä sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa eivät ole mikään minun juttuni, kaikki kysymykset kaikkosivat päästäni (tyhmänä en ollut kirjoittanut niitä muistiin), sanatkin menivät sekaisin ja näytin varmasti totaaliselta idiootilta siinä takeltaessani. Ne kysymykset, jotka mieleeni jäivät, kysyin ja olin ihan tyytyväinen, että uskalsin edes pysäyttää hänet ja puhua. 

Aloitin kysymällä, minkälaisilla hevosilla hän tykkää ajaa ja hän kertoi pitävänsä tietysti hyvistä hevosista, mutta lisäsi, että hyväajoiset ja kiltit hevoset ovat myös hänen mieleensä. Samaan syssyyn kysyin parhaasta ravimuistosta ja sain vastaukseksi Ratu Royalen voiton Solvallassa Elitloppet-viikonloppuna vuonna 2016 (juoksun näet tästä). Sekavien kysymysten sarjaa jatkoi kysymys, milloin hän kiinnostui raveista ja hevosista, vai oliko hän pienestä pitäen mukana hevosjutuissa. Oletin, että hän olisi ollut aina kiinnostunut hevosista, sillä hänen isänsä on ammattivalmentaja- ja ohjastaja, mutta hän kertoi kiinnostuneensa hevosista vasta 11-12 -vuotiaana ja silloinkin siis vain hevosista, ei poneista. Hän mainitsi ajaneensa myös muutaman ponistartin ja omistaneensa ponin, mutta poni oli toiminut lähinnä hevosten "korvikkeena", kun ei vielä silloin saanut hevosilla kilpaa ajaa. 

Lopuksi kysyin olisiko hänellä vinkkejä aloitteleville kuskeille, sekä lajista kiinnostuneille, joita tuli muutama:

  • Hakeudu ravihevosihmisten pariin (raveissa tai muiden tapahtumien jne. kautta)
  • Mene töihin tallille, mahdollisuuksien mukaan hyville valmentajille ja hanki sitä kautta kontakteja
  • Kuuntele kaikki neuvot, opit ja ohjeet treenaamisesta ja hoitamisesta, mutta opettele ajan myötä erottamaan hyvät vinkit sellaisista, joiden pitää mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos


Kiitoksia ajasta ja vastauksista Ollille!

-Sara

7.7.2017

Juokse sinä humma|Ypäjän ravileiri 2017

Hei ja terkkuja Ypäjältä!

Olin viimeviikolla (viikko 26) ke-su Ypäjän hevosopistolla ravileirillä Pauliinan kanssa. Pauliina oli Leenulla korttikurssilla ja minä hevostenajoleirillä opiston pollella. 

Menin tiistaina illalla Pauliinalle yöksi, kun lähtö oli puoli yhdeksän aikaan. Yhdeksältä meidän oli tarkoitus olla Teivossa hakemassa Leenulle kilpakärryt lainaksi. Haettiin kärryt ja lähdettiin kohti tallia, josta otettiin Leenu ja sen tavarat kyytiin ja nokka kohti Ypäjää! Automatkalla puhistiin, että meidän on päästävä samaan huoneeseen tai mekkala nousisi :D.

Perille saavuttuamme heitimme ponin tallille ja käytiin ilmoittautumassa. Tämän jälkeen meillä alkoi eri ohjelmat ja minun tehtävänäni oli suunnata 3-talliin, josta löytäisin Simon (opettajamme), muut hevosleiriläiset ja hevoset. Sain passikseni (passi=hoitohevonen) lämminveritamman nimeltään Bensin Barbie Li eli tutummin Barbi. (Barbista ei valitettavasti ole kuvia, tässä linkki tamman sukupostiin, jossa on muutama kuva) Pääsimme heti keskiviikkona jo pienelle ajolenkille, mikä oli tosi kiva, nimittäin pystyttiin sitten torstaina menemään ihan kunnolla, kun hepat oli jo vähän tutut.

Tässä alustava ohjelma, johon tuli leirin kuluessa tarkennuksia ja pieniä aikataulumuutoksia.
(Klikkaa kuvaa saadaksesi sen suuremmaksi)

Jokainen päivä toisti aika lailla samaa kaavaa; eli kuudelta talliin, yhdeksältä ajo, klo 12 jälkeen lounas, klo 13 teoriaa, hevosten hoitoa jne. ja klo 17 päivällinen, jonka jälkeen oli erinäisiä iltaohjelmia. Rankinta oli ehdottomasti ne puoli kuuden herätykset, joihin en todellakaan ollut tottunut, varsinkaan kun en ole aamuihminen. 

Keskiviikon iltaohjelmana oli leirikaste, jossa pääsimme (silmät sidottuina) John Deeren gatorin lavalle, jota ajoikin tuttu ihminen Vincent (Vincent on ollut vuonna 2015 mun kanssa samalla kenttäleirillä)! Kyydityksen jälkeen meidän piti kulkea jonossa liinasta kiinnipitäen pitkin poikin derbykenttää, jolla oli erinäisiä tehtäviä ja esteitä. Mikään niistä ei ollut ylitsepääsemättömän kamalaa, mutta kaikista eniten "vihasin" loppukastelua neliasteisella vedellä sekä jalkojen laittamista märkään turpeeseen. Märässä turpeessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun se vesi siinä seassa oli ihan jääkylmää ja me emme saaneet jalkojamme kuivaksi pitkään aikaan, kun piti odottaa muiden selviytymistä leirikasteesta. 

Torstaina oli vuorossa montén teoriaa ja kokeilua Miia Myllymäen ohjauksella. Miia kilpailee siis itse montéa ja oli kiva kuulla kaikenlaisia pieniä ja suuria faktoja varusteista, säännöistä ja muusta. Kokeiluhevosina toimivat Barbi sekä Timppa (Timbal Lake). Barbilla oli selässään treenisatula ja Timpalla Zilcon 750 grammainen kilpasatula. Timpalla oli myös kilpailtu montéa 85:den startin verran ja se oli pärjännytkin siellä. Itse menin ainoastaan Timpalla. Olisin halunnut Barbillakin mennä, kerran se minun passini oli, mutta en kerinnyt sitten toista kertaa. Timppa oli tosi kiva ja kilpasatula oli yllättävän helpohko "istua". 

Kyllä musta joku päivä vielä ihan oikea montékuski tulee! 

Perjantaina ennen iltaohjelmaa ja päivällistä pääsimme lavakärryajelulla. Hevosina toimivat Noituva ja Valvi, molemmat suomenhevosravureita. Kärryajelu oli yllättävän kiva ja hieno, eikä niin tylsä kun olisin voinut ajatella. 

Kuvassa näkyvä hevonen on Valvi. Itse olin Noituvan kyydissä.

Iltaohjelmassa oli poniagility kisat, joissa menin Leenulla. Tehtäväradalla oli pujottelu, kavalettien ylityksiä, pysähtyminen kaikki jalat maassa kolmen sekunnin ajan ja laineen alitus. Leenu meni kaikki tehtävät kivasti, vaikka innostuikin viimeisellä linjalla niin, että meinasi päästä karkuun!
Iltaohjelma ei loppunut tähän vaan agilitykisojen jälkeen päästiin vierailemaan opiston hevosfysiossa. Siellä oli mahdollisuus viedä ponit suolahuoneeseen ja vesikävelymatolle. Kävin itsekkin seisomassa suolahuoneessa, mikä oli mielenkiintoinen kokemus. Illan lopuksi otimme vielä parit kuvat Leenun kanssa Pauliinan avustuksella.


Lauantaina iltaohjelmassa oli pihaleikkejä ja leikimmekin kymmentä tikkua laudalla. Siitä oli aikaa, kun olen itse viimeksi leikkinyt mitään pihapelejä/leikkejä ja vitsit oli kyllä oikeasti hauskaa ja kivaa! Leikkimisen jälkeen jäin uuden tuttavani Jeminan kanssa katselemaan elokuvaa Seabiscuit, muiden mennessä vielä pelaamaan jalkapalloa derbykentälle.

Ajoimme joka päivä, myös sunnuntaina, mikä oli mahtavaa. Joka aamu paistoi aurinko ja hevosopiston hienoissa puitteissa oli mahtavaa päästää menemään hevosella. Yksi parhaimpia muistojani koko leiriltä tulee olemaan varmastikin se, kun viimeisenä aamuna ravasimme oikoreittiä metsän keskellä, lintujen laulaessa ja auringon paistaessa kasvoille. Hevoset pärskähteli tyytyväisinä ja oli hyvä mieli myös itsellänikin. Ainut, mikä jäi ehkä pikkuruisesti harmittamaan, oli se, että emme päässeet radalle hevosilla, kun korttikurssilaisilla oli aina samaan aikaan volttausharjoitukset. Menimme koko leirin ajot siis hiittiksellä sekä lukuisilla metsäpoluilla.
Leirin teoriat oli myös tosi hyviä ja Simo osasi pitää teoriat mielenkiintoisina ja käytännönläheisinä. Saimme itse tehdä erilaisia sidoksia ja hauteita Hevosen terveys -teoriassa ja kengityksen teoriassa oli oikea kengitystilanne, jonka Simo selosti alusta loppuun. Sen jälkeen tutustuimme tuttuihin ja vähemmän tuttuihin kenkiin sekä nauloihin ja niiden käyttötarkoituksiin

Ennen leirin päätöstilaisuutta sunnuntaina veimme Barbin ja Timpan laitumelle, kolmannen hevosen Topiaksen jäädessä vielä talliin, sekä meillä oli Hevostaitomestari-kilpailu, jossa piti koota päävehkeet mahdollisimman nopeasti oikein, tunnistaa rehuja sekä ravihevosen varusteita. Meidät jaettiin satunnaisiin joukkueisiin ja minun joukkueesani oli myös muut (2) hevosleiriläiset sekä pari korttikurssilaista.  

Kokonaisuudessaan leiristä jäi hyvä mieli ja tekemistä ainakin riitti. Tutustuin uusiin ihmisiin ja opinkin hieman lisää myös. Leirin ajan oli onneksi myös aurinkoista ja aika lämmintä, mikä oli onni! (Mielen sopukoista kaivettiin esille myös remmivaljastus, kun olin tottunut luksukseen eli pikalukkoihin, joita ei Barbilla ollut)

-Sara


27.4.2017

Kamikaze-kuskit Teivossa

Moikka,
Oltiin viime sunnuntaina Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa Leenulla radalla. Tarkoitus oli vain tunnustella, miten Leenu toimii radalla, kun hän ei ole moneen aikaan siellä ollut. 


Treffit oli sovittu Teivon alakatoksille klo 12 ja sinne kymmenen yli saavuinkin. Leenu oli jo melkein valjaissa, kun mukana oli tallilta monta ihmistä sekä yksi suomenhevonen myös. Leenulle oli hommattu sekki ja lainaan saatu ihan oikea potkuremmi, joka oli hieman pitkä mutta parempi se kuin ei mitään. 




Lähdettiin radalle pienen miettimisen jälkeen, että kuka sinne nyt sitten Lemppaa ajamaan lähtee. Ensin Pauliinan piti mennä yksin, mutta koska Pauliina ei aikaisemmin ollut ajanut radalla, olisi turvallisempaa Leenun tuntien, että myöskin minä lähtisin mukaan. 
Ajettiin ensin kerran käynnissä radan ympäri ulkoratoja pitkin ja sen jälkeen otettiin etusuoralla vähän hölkkää. Kolmannen kierroksen alkupuolella Leenulta lähti toinen korvapallo irti ja se Hänen Korkeuttaan hieman säikäytti, minkä johdosta saatiin makua taas näistä äkkikäännöksistä. Tämän jälkeen Pauliina luovutti ohjakset vähäksi aikaa minulle. Otettiin sitten pari reippaampaa pätkää ja nämä menivät oikein mallikkaasti.
Leenulla oli vähän kiimaa, hirveästi hirnuili ja häntä heilui, mutta silti toimi ihan normaalisti. Leenu ei pelännyt traktoria ja nopeammatkin hevoset menivät ohitse ilman sen suurempaa katastrofia. Tämä oli helpotus ja nosti osakkeita sen suhteen, että Leenusta voisi vielä jotain tullakin. 



Loppu ajo meni kivasti, myös Pauliinan ajamana ja Erkin (se mukana ollut suomenhevonen siis) tullessa rinnalle päästiin vetämään hyvä hiitinpätkä. Leenu ei myöskään kertaakaan ajon aikana punkenut talliportille kaarteessa tai yrittänyt hyppiä pystyyn siinä kohtaa, mitä Leenu kotona tekee aina välillä. Tätä voisi siis kutsua jonkinlaiseksi työvoitoksi senkin asian suhteen. 



Leenu pestiin ajon jälkeen ihan kunnolla saippuan kanssa, kun se on viimeksi pesty saapuessaan Pauliinalle noin vuosi sitten. Leenu välillä vähän nosteli takajalkaa siihen malliin, että olisi potkaissut, mutta ei onneksi sitä tehnyt. Viime kerralla Leenu oli kuuleman mukaan hyppinyt useamman kerran pystyyn, onneksemme kuitenkin ei hypännyt kertaakaan. 

Päivä oli siis kaikin puolin oikein onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli kaikille. Leenu ehkä yllätti hieman positiivisesti järkevyydellään ja terhakkuudellaan, taisi tulla vanhat muistot radalta mieleen ja sen mukana käytöskin parantui. 

-Sara