10.10.2017

Takaisin tositoimissa

Melkein vuoden tauon jälkeen Pastilli palasi taas radoille tositoimiin. Se viime startissaan Eskilstunassa (marraskuussa 2016) rikkoi jalkansa ja uran jatkuminen oli vaakalaudalla. Onneksi meillä ei ollut hevosen kanssa kiire ja näin ollen Pastilli pääsi jatkamaan reeniä kesän loppupuolella. Pastilli näytti tarpeeksi hyvältä nyt syyskuun lopussa ja Jari ilmoitti sen Forssaan pronssidivisioonakarsintaan.

(c) Markus Virtanen

Forssassa meitä oli vastassa kylmä ja sateinen sää. Kyseessä oli viikon pääravit eli 76-ravit ja niissä juostiin myös Tammavaltikka. Käytiin tallialueella moikkaamassa Jaria ja konimusta, itse olin siis tällä kertaa vain katsojan roolissa vaihteeksi. Pastillin varusteisiin oli tullut jonkin verran muutoksia aikaisempaan, päähän oli lisätty neopreenihuppu, smurffilappu oli otettu pois ja kuolameksi vaihdettu puoltaja. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan neopreenihupun "paine" rauhoittaisi hevosta ja se oli koettu Pastillilla hyväksi ja se oli ollut lämmityksessä oikein rauhallinen, mikä ei siis ole ollut tavanomaista Pastillille. 

(c) Markus Virtanen

Pastillin lähtö oli vasta seitsemäs, joten aikaa odottelulle oli paljon. Toki ajan sai kulkemaan mainiosti seuraamalla aikaisempia lähtöjä, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi suomenhevosori Larvan Hurmos otti kuudennen peräkkäisen voittonsa. Tällainen voittoputki on harvinainen, varsinkin suomenhevosilla. Nyt Hurmoksella on jo seitsemän voiton putki, kun se voitti Vermossa 4.10.
Kun lähdön hetki viimein koitti jännitystaso alkoi olla aika korkealla. Startti sujui niin hyvin kuin näin pitkän tauon jälkeen voisi sujua ja ottaen huomioon, että lähdön väliajat olivat 11.5, 15.0, 11.5 ja 13.0 (eli aika lujaa, varsinkin tämän tason hevosille), niin ei voinut olla kuin tyytyväinen kahdeksanteen sijaan ja 14.3 tulokseen. Jalkakaan ei osoittanut mitään oireita ja hevonen ei ollut liian väsynytkään startin jäljiltä, joten kaikin puolin ihan onnistunut reissu! (Lähdön näet tästä, 30.9.2017 Forssa lähtö 7.)

26.9.2017

Kolme päivää Hilkkaa

Tutustuin tuossa elo-syyskuun vaihteessa uuteen tuttavuuteen eli Hilkkaan. Hilkka on Ratsutila Linjamäen tuntihevonen ja siellä siis siihen tutustuin. Ensimmäisen kerran Hilkalla menin vauhtimaastossa ja tykästyin heti sen vauhdikkaaseen laukkaan ja herkkisluonteeseen. Toisen kerran Hilkalla menin estetunnilla. Edeltävällä tunnilla Hilkka näytti välillä vähän kompuroivan ja Hannun onnettomuus oli juuri edellisenä päivänä tapahtunut, joten kauhukuvat pyörivät alkutunnista päässä. Yllätyin kuitenkin tosi positiivisesti, Hilkka oli kiva ja sain sen yli jumpastakin ongelmitta. 

Torstaina 21.9 oli vuorossa taas tunti ja luvassa leikkejä ilman satulaa. Siitä olikin jo vähän aikaa, kun viimeksi olen leikkitunnilla ollut ja niillä on aina tosi kivaa ja hauskaa. Listassa luki, että saamme itse päättää hevoset ja minulle valikoitui jäljelle jääneistä sitten Hilkka. Tunnilla tehtiin paljon eri juttuja, oli viestikisaa ja laukkakisaa jne ja Hilkka oli hyvä. Ainut vain, että kun sillä on aika terävä säkä ja se on "kolmionmuotoinen" niin epämukavuusaste oli välillä aika korkealla :D

Tässä pari videota, joista kaksi ekaa on alkuverkasta ja kaksi vikaa loppupuolelta tuntia. Videomateriaali sisältää voimakasta kielenkäyttöä





Videot (c) Anna / Dreaming of Bag End

Lauantaina vuorossa oli koulukisat, joissa menin HeB K.N. Specialin. Tämä oli siis neljäs kerta, kun olin Hilkan selässä joten mitään huippusuoritusta en todellakaan edes odottanut. 
Veryttelyssä Hilkka oli todella kuuman oloinen, se puski ja puski eteenpäin ravissa enkä saanut sitä oikein yhtään kuuntelemaan pidätteitä. Verkka sitten huipentuikin pieneen pätkään pukkilaukkaa ja tässä vaihessa totesinkin, että jos me saadaan radasta hyväksytty tulos, se olisi kuin pääpalkinto. Kentällä Hilkka kuitenkin hieman rauhoittui, vuoroa odotellessa. 
Radalla Hilkka oli vähän jännittynyt ja tuomarin papereissakin luki, että ei vastaa pidätteisiin ja on jännittynyt. Yksi isompi moka radan varrelle mahtui; ensimmäisellä laukkaympyrällä en saanut laukkaa nostettua kunnolla ja näin ollen näistä kahdesta kohtaa tuli neloset. Muuten ohjelma oli aika tasaisesti viiden ja kuuden pisteen välillä. Lopputuloksena oli 54%, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Mun ekat koulukisat pariin vuoteen, meidän eka koulurata ja vielä saatiin tavoitekin saavutettua eli hyväksytty suoritus. Tästä eteenpäin vaan lisää treeniä niin aletaan lähentelemään niitä säädyllisiä prosenttimääriä!


 Hilkalla on tosiaan siis hissikuolain ja multa unohtui remmi jolla saadaan estettyä kuolaimen liika "vääntyminen". (Ja tosiaan harkkakisat oli siis kyseessä)





Sunnuntaina oli esteiden vuoro, joissa hyppäsin pikkuluokan 70-80cm. Hilkka oli veryttelyssä tosi hyvä ja tuli pidätteestä takaisin esteiden jälkeen mukavasti. Otin siinä maneesissa pari verkkahyppyä ja sitten pihalle odottelemaan. 
Rata oli kokonaisuudessaan aika hyvä, vaikka sieltä pari puomia tulikin alas. Vauhtia olisi voinut ehkä hiukan vähentää, mutta Hilkka on vähän tuollainen ferrarimallin hevonen. Mukavaa vaihtelua siis Relliin, jota tarvitsee ratsastaa aikalailla eteen. Kisoista jäi hyvä fiilis ja haluaisinkin enemmän alkaa vielä hyppäämään Hilkalla, nyt kun on päästy vauhtiin ja pois alkukankeudesta!

Tässä näkyy, kun kuolain on oikeassa asennossa

21.9.2017

Lapsuuden haaveista päivää - olisiko hetki aikaa jutella?

Pienestä pitäen mun haaveammattiini on liittynyt hevonen. Oli se sitten hevosenhoitaja tai eläinlääkäri, hevoset olivat kaikki kaikessa. Vanhemmiten tuli selväksi, ettei musta ainakaan eläinlääkäriä tule. Matikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa... Kaikkea mitä koulussa vihaan eniten tarvittaisiin tuohon ammattiin ja mun pää ei kestäisi sitä.
Vanhemmat, sukulaiset ja lopulta oma järkikin sanoi, että susta ei tuu hevosenhoitajaa. Paska palkka, paskaa duunia, hullujen hommaa... Ja lopulta kuitenkin yhteishaussa olin melkein pistämässä Kaustisen raviopiston nimeä toiseksi hakuvaihtoehdoksi.



Näin jälkeenpäin mietityttää ja ehkä kaduttaakin, että en laittanut sitä siihen listaan, koska jos en olisi päässyt Rellun IB-linjalle, olisin joutunut jäämään Hämeenkyröön. Kaustisella kuitenkin neljän vuoden kuluttua olisi odottanut valkolakki ja ammattinimike: hevosenhoitaja. "Onneksi" tämä kaikki on vain jossittelua, sillä olen kyllä tyytyväinen tämänhetkiseen opiskelupaikkaani ja ainakin vielä hevoset ovat osa elämääni, lukiosta huolimatta.



Nuorempana kinusin aina hevosta. Yläasteella tajusin, ettei sellainen mitenkään sopisi tulevaan elämänvaiheeseeni ja olen ihan onnellinen, että minulle ei koskaan sitä ratsua hankittu. Ajan mittaan halu omasta ratsusta vaihtui omaan ravuriin. Tällä hetkellä en halua ratsua ja olen päättänyt, että jos joskus hevosen hankin, se tulee olemaan ravihevonen. Jos tuuri käy, se maksaa itsensä takaisin. Olen myös huomannut sen, että haluni työskennellä juuri ravihevosten parissa on suurentunut vuosien saatossa. Olin viime talvena Niemisellä tetissä ja homma oli juuri sitä, mitä sen oletinkin olevan: ei mitään hehkeää mutta kokemus lähinnä vahvisti haluani hevosalalla työskentelystä.

Jos Siiristä joskus aika jättää ja elämäntilanteeni sallii uuden vuokrahevosen ottamisen, aion etsiä pääasiassa sellaista yksilöä jolla pääsisi ajamaan. Haluan edelleen suorittaa c-ajoluvan, kunhan vain löytäisin hevosen sinne kurssille. Mikä parempi tapa hankkia mahdollisia suhteita kuin työt? Viikonlopputyöt ravitallilla tai iltahommat juoksupoikana raveissa olisi ihan unelmaduunia tähän lukion vastapainoksi. Mutta mistä niitä löytää? Tai paremminkin: Kuka on halukas ottamaan 16-vuotiaan tallillensa töihin?



Tässä viimeisen parin kuukauden aikana, raveja seurattuani vielä entistäkin enemmän ja Riina Rekilän sekä Emma Väreen vaikutuksen alaisena, ajatus siitä, että lähtisinkin lukion jälkeen aikuisopiskelemaan hevosenhoitajaksi tai ravivalmentajaksi on kytenyt riittävän kauan, että se roihuaa nyt jo ihan kunnon liekillä. Nykyään on kuitenkin pakko opiskella monta ammattia, enää et opiskele kokiksi ja tee sitä hommaa seuraavat 50 vuotta, niin miksei sitten toteuttaisi niitä unelmiaan kerran siihen on mahdollisuus! Kepillä voi koittaa keväistä jäätä ja jos ei sitten onnistakaan niin voi aina palata opiskelemaan vähän lisää, kun on lukio pohjalla.

Jos selviän IB:stä hengissä, toimikoon hevosala palkintonani!